maanantai, 5. syyskuu 2011

Alkoholi

Tänään törmäsin humalassa olevaan mieheen. Itseasiassa hän oli niin päissään, etten saanut mitään selvää puheestaan eikä hän meinannut pysyä pystyssä. Lopulta hän kaatui eikä päässyt itse ylös. Opastin hänet nousemaan pystyyn ja autoin kainalosta. Ennen kaatumistaan hän puhui humalaisen tapaan kovalla äänellä ja tunki ihan kasvoihin kiinni. Täytyy myöntää, että nosti pintaan vanhoja asioita.

Kuten kerroinkin edellisessä kirjoituksessani, olen alkoholistin tytär. Muistan jo ala-asteikäisenä paenneeni todellisuutta kirjoihin. Viikot isä oli äkäinen, koska ei voinut työnsä takia juoda ja hänellä oli vieroitusoireita. Viikonloput olivat painajaisia, koska isä oli humalassa tyranni ja väkivaltainen äitiäni kohtaan. Me lapset emme kauheasti uskaltaneet puuttua, mutta koitimme mennä muina miehinä jonkin (muka) asian takia keskeyttämään kärjistyvän tilanteen. Joskus onnistuimme, joskus isä esim. antoi potkaisemalla vauhtia huoneesta. Silloin aina rukoilin, että anna tämän loppua, anna isän nukahtaa... Kaikki tähdenlennotkin pyysin samaa asiaa ja että meidän perheestä pidettäisiin huolta.

Isä oli melko harvoin meitä lapsia kohtaan väkivaltainen, mutta jokainen kerta oli tietenkin liikaa. Hän ei varsinaisesti lyömällä lyönyt, mut joskus saattoi heittää jollakin esineellä tai antoi korvapuustin tai tukkapöllyn. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut usein ja jos tapahtui, hän pyysi seuraavana päivänä anteeksi, kun äiti oli muistuttanut tapahtuneesta. Isähän joi aina muistin pois itseltään, ihan tajuttomat määrät viinaa. Isä on kai aina ollut vähän viinaan menevä, mut alkoholismi ja väkivaltaisuus pahenivat erinäisten sukuun liittyvien asioiden takia (joista ei oikein tässä minun kuulu kertoa). Mikään ei oikeuta käyttäytymään niin kuin isä käyttäytyi, mut vanhempana sitä kuitenkin on ymmärtänyt juomiseen johtaneita asioita eri tavalla kuin lapsena. pitkän, pitkän aikaa vihasin ja rakastin isää yhtäaikaa.

Onneksi meillä oli äiti turvallisena vanhempana. Hänen kanssaan pystyi puhumaan mistä vain. Hän oikeasti välitti ja teki parhaansa, jotta meillä olisi kaikki hyvin. En ymmärtänyt, miksi äiti pysyi isän luona, mutta onhan se varmasti ollut vaikea lähteä monen lapsen kanssa. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt senkin, että äiti pelkäsi isän yksin jääneenä juovan itsensä hengiltä. Tosi ristiriitaista... Jos asiakas kertoisi tälläistä minulle, kehoittaisin häntä oitis jättämään miehen. Silti alkoholistin tyttärenä ymmärrän, miksi parisuhteeseen jäädään ja miten lapset kaikesta huolimatta rakastavat alkoholistivanhempaakin ja jaksavat toivoa. Lapset myös suojelevat ja huolehtivat ihan liikaa eivätkä elä normaalia lapsuutta. Voi kuinka toivoisinkaan, ettei kenenkään lapsen eikä vanhemman tarvitsisi kokea samoja asioita kuin me koimme. Kunpa lapset olisivat ja saisivat olla lapsia... Sydäntä särkee nähdä lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä viikonloppuisin.

Sanotaan, että alkoholistin lapsista tulee alkoholisteja. Meillä tämä ei ole pitänyt paikkaansa. Jokainen on käyttänyt alkoholia nuorena, mutta nyt aikuisena on joko kohtuukäyttäjä tai ei juurikaan käytä alkoholia. Itse kuulun jälkimmäiseen sen takia, että olen huomannut itsessäni humalahakuisen juomisen piirteitä sekä havahtunut joskus huomaamaan, että minulla on huoli alkoholin loppumisesta. Minusta voisi helposti tulla alkoholisti. Tämän takia en juo kuin harvoin. En pidä alkoholin mausta, joten en viitsi juoda tyyliin lasillista silloin tällöin tai saunajuomaa. Jos lähden baariin, otan alkoholia, mutta juon joka väliin vettä enkä anna itseni juoda niin paljoa, että tulisin tosi humalaan.

Sanotaan myös, että nainen etsii alitajuisesti isänsä kaltaista miestä. Äitini kohdalla tämä on pitänyt paikkansa. Olen huomannut, että jokin "rentuissa" viehättää, mutta jos hälytyskellot ovat alkaneet kilkattaa, olen hyvinkin äkkiä lähtenyt suhteesta. Mutta siitä kerron sit taas joku muu kerta...

Isäni on muuten vähentänyt viime vuosien aikana juomistaan todella paljon. Hän ei juo niin usein eikä niin paljoa kuin ennen. Hän ei enää onneksi ole myöskään niin väkivaltainen kuin aiemmin. Muutenkin hän on iän myötä "pehmentynyt" ja on helpommin lähestyttävä ja näyttää enemmän tunteitaan. Siinä mielessä toiveeni ovat alkaneet vihdoin toteutua.  Ja lopuksi, jos joku sitä miettii, se tapaamani humalainen pääsi kotiinsa. :)

sunnuntai, 4. syyskuu 2011

Tervehdys!

Täytynee varmaan aloittaa kertomalla jotakin itsestäni. :) Olen keski-ikää lähestyvä sinkkunainen. Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla. Minulla on useampi ammatti ja elämänkokemusta niin hyvässä kuin pahassa. (Siitä myöhemmin lisää.) Alkoholistin tytär suurehkosta perheestä. Kotoisin maaseudulta pikkukaupungista, puolet elämästäni olen asunut suuremmissa kaupungeissa.

Elämäni kantavia voimia ja arvomaailmani perustana ovat mm. koti ja perhe, perususko, moraali ja eettiset arvot, isänmaallisuus ym. Liberaali konservatiivi, yksi viimeisistä dinosauruksista. :) Omituinen otus, mutta silti niin tavallinen ja tylsä.  "Siperia" on opettanut ja koulinut minut tälläiseksi kuin tänä päivänä olen. Pitkän matkaa on pitänyt tulla tähän pisteeseen ja monta asiaa käsitellä ja monta on vielä käsittelemättäkin, mutta ihan hyvä minustakin on tullut. :)

Toivottavasti tästä blogista on jotain iloa tai hyötyä teille! Nähdään taas pian. :)

  • Henkilötiedot

    Tämä blogi kertoo nimensä mukaisesti yhden pienen ihmisen elämästä ja mietteistä. Tekstini aiheet kumpuavat eletystä elämästä, nykyhetkestä, omasta ajatusmaailmastani sekä kaikesta mitä näen, koen ja kuulen.
    Blogin tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua sekä jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani. Ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia tai ajatella (niin kuin ei väärääkään) eikä minun tehtäväni ole arvostella. En myöskään tarkoita yli- tai alireagoida tai vähätellä mitään, ketään tai kenenkään kokemuksia tai tuntemuksia.

  • Tagipilvi